Riipilän Raketin edustusjoukkue teki kaudella 2011 historiaa ensin murskaamalla edellisten 3.divisioona vierailujen piste-ennätyksen ja säilyttämällä sarjapaikan RiRan historiassa ensimmäistä kertaa kyseisessä divisioonassa.
Nyöri kiristyi hetkellisesti joukkueen kaulalla, kun se koki yllättävän kabinettipistemenetyksen. Pelajaat eivät antaneet ulkopuolelta luodun paineen vaikuttaa otteisiinsa ja kauden tiukimmassa vaiheessa tärkeimmän voiton edari nappasi Hongasta (se kolmonen) vieraskentällä maalein 1-2. Tämän jälkeen se antoi vielä siimaa takana tuleville ja pelasi 0-0 KyIF:n kanssa. Loppuohjelma oli kova ja pisteitä ei enää Riipilään matkannut, vaikka EIF:ä vastaan maalinteko olikin onnistua. Saavutetut pisteet kuitenkin riittivät sarjapaikan uusimiseen.
Edari matkaa vähitellen tulevaan kauteen hitaasti käynnistellen. Tuttuun tapaan herkkyys yritetään säilyttää talvikaudella ja pre-season aloitetaan todenteolla vasta Huhtikuussa. Talven aikana pelattanee jokunen harjoitusottelu ja huonokuntoisimmat Käki on ohjannut mukaan kakkosjoukkue Ug:n rajuun talviharjoitteluun.
Tulevaa kautta varten pelaajapuolella tapahtunee joitakin täydennyksiä. Tätä varten Käki on hykerrellen laskenut verkot vesille ja isoja kaloja onkin jo verkoissa odottamassa ylös nostamista. Samaan aikaan toimiston viereissä huoneessa kassaneiti Juppe kiroaa heikkoa talouden yleistilannetta, joka on heijastanut voimansa myös pieneen Riipilän kyläpahaseen ja sen ylpeyteen Riipilän Raketin joukkueeseen. Tuononen lupaa kuitenkin kaiken järjestyvän ja sen pohjalle onkin hyvä rakentaa...
Kausi 2011
Vuoden pelaaja: Simon
Vuoden kehittynein/vähiten taantunein: Erno
Vuoden tsemppari: Erno
Vuoden RiRa-henkisin pelaaja: Käki
Vuoden sireeni: Käki
Tehomies: Simon
22 maalia (3.div 15 maalia, suomen cup 7 maalia)
Joukkuetilastot
22 ottelua
29 maalia (1,3/ottelu)
74 päästettyä maalia 3,3/ottelu)
6 voittoa, 4 tasapeliä ja 12 tappiota
Suomen cup 4. kierros
maanantai 31. lokakuuta 2011
perjantai 5. elokuuta 2011
Edarin välikuolema ohi?
RiRan edustusjoukkue katkaisi neljän ottelun tappioputkensa, voittamalla Degiksen kotiviheriöllään maalein 3-1. Tähän astisista 14. ottelusta RiRa on napsinut 18 pistettä 5 voiton ja 3 tasapelin siivittäminä. Tämä on jo kirkkaasti seuran uusi ennätys 3.divisioonan tasolla, jossa on siis vierailtu varsin pikaisesti kahdesti aikaisemminkin. Pelejä on hävitty ja voitettu sekä vieraissa että kotona tasatahtiin ja maaleja on isketty 25, omissa on soinut 37 kertaa. Maaleista 56 prosenttia eli kaiken kaikkiaan 14 osumaa on iskenyt Simon. Siitä ei ole täyttä varmuutta monta prosenttia Olmo on päästetyistä maaleista päästänyt.
Syksyn pelitahti on maltillinen, peli viikossa, jossa kiireisimmätkin pelaajat toivottavasti pysyvät mukana. Iltojen pimetessä kotiottelut siirtyvät tästä eteenpäin jälleen muhkealle ISS-Stadionille, jossa kohdataan joka toinen torstai PuiU, Spartak ja KyIF/FCK. Vieraspeleistä kertyy hieman enemmän kilometrejä, kun edari vierailee Hangossa FC HIK:n ja Nummelassa NuPS:n vieraana. Honka 3 kohdataan Tapiolassa etukäteen hieman arvelluttavassa lauantai-ottelussa ja seuraavassa ottelussa joukkue vierailee Talissa POHU:n isännöimässä nurmipelissä. Kolmosen ykköslohkon päätöskierros pelataan lauantaina 1.10. kello 12.00 alkaen, jolloin RiRa isännöi Tammisaaren ylpeyttä Ekenäs Idrottsföreningeniä.
Edustustehtävillä kuormitettu seurajohto toivottaa joukkueelle menestyksekästä ja maalirikasta syksyä.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Avauspongat plakkarissa
Eeppinen ja mystinen kolmosdivari on vihdoin koettu. Kausi avattiin Myyrmäen RiRa-stadikalla huhtikuisena kauniina iltana. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli aivan liikaa pulleahkolle ja hitaahkolle ryhmällemme. Jatkuvasti olimme askeleen tai peräti kaksi perässä. Tämä kärjistyi ikävästi kahtena jalankatkeamisena ja paikoiltaan tippuneena sormena. Viimeiset 30 minuuttia mentiin miesvajeella Kyyhkysmäen Paulinhon karattua aina Jorviin. Kuulopuheiden perusteella selvittiin jo perinteeksi nousseella viikon tai kahden nesteytysdieetillä.
Ottelun alussa saimme vielä jonkinnäköistä painetta HerTolle, ja vastustajien maalivahti Blomqvist pupelsi oman nilkkansa palasiksi. Vihreiden lyhyin kenttäpelaaja maaliin, joka kuitenkin selvisi helpolla, kun laukauksia ei hirveästi sadellut. Ottelun ainoa maali nähtiin Tuukan lähetettyä tarkan keskityksen boksiin, josta Simon pukkasi pallon vastustamattomasti takanurkkaan. Tämän lisäksi meillä oli pari paikkaa, mutta näistä ei onnistuttu. Herttoniemeläiset sen sijaan painoivat jatkuvasti päälle ja saivat lukuisia paikkoja, mutta ruuti oli märkää. Topparina pelannut Sirviö hoiti melkein kaikki pääpallot, ja viimein tukkansa leikannut Olmo torjui loput. Man of the match, tämä Allun Grillin rappukäytävään melkein kuristettu Sipulin öljylanne.
Tapaus Tuomela. Mies isolla ämmällä, joka oli jättänyt koko kauden kohokohdan saunaillan muodossa väliin vedoten ripuliin. Olli luikerteli jälleen kaikkia odotuksia vastoin suoraan avaukseen, Tommin vielä potiessa Salin jälkeistä kankkustaan. Pisteet kuitenkin Ollille yllättävän kypsästä pelistä ja hänen pienestä sukituksestaan. Suu kävi kuitenkin totutusti jalkoja enemmän, ja tilanteissa aina yhtä viattomana.
Pelin lopputulosta voisi, joku asiakirjoittaja pitää peräti vääryytenä, mutta jalkapallo on arpapeliä, minkä Hyvinkäältä asti tullut nahkatakkinen charmikas herrasmies oli todistamassa. Marginaalit olivat meidän puolellamme. Uskon kuitenkin että pelikirja paranee, kunhan saadaan lisäukkoja paikalle, niin Managerilla on enemmän päänvaivaa. Peli kuitenkin osoitti sen, ettei ollakaan niin hyviä että voidaan antaa äijän verran tasoitusta.
Ottelun alussa saimme vielä jonkinnäköistä painetta HerTolle, ja vastustajien maalivahti Blomqvist pupelsi oman nilkkansa palasiksi. Vihreiden lyhyin kenttäpelaaja maaliin, joka kuitenkin selvisi helpolla, kun laukauksia ei hirveästi sadellut. Ottelun ainoa maali nähtiin Tuukan lähetettyä tarkan keskityksen boksiin, josta Simon pukkasi pallon vastustamattomasti takanurkkaan. Tämän lisäksi meillä oli pari paikkaa, mutta näistä ei onnistuttu. Herttoniemeläiset sen sijaan painoivat jatkuvasti päälle ja saivat lukuisia paikkoja, mutta ruuti oli märkää. Topparina pelannut Sirviö hoiti melkein kaikki pääpallot, ja viimein tukkansa leikannut Olmo torjui loput. Man of the match, tämä Allun Grillin rappukäytävään melkein kuristettu Sipulin öljylanne.
Tapaus Tuomela. Mies isolla ämmällä, joka oli jättänyt koko kauden kohokohdan saunaillan muodossa väliin vedoten ripuliin. Olli luikerteli jälleen kaikkia odotuksia vastoin suoraan avaukseen, Tommin vielä potiessa Salin jälkeistä kankkustaan. Pisteet kuitenkin Ollille yllättävän kypsästä pelistä ja hänen pienestä sukituksestaan. Suu kävi kuitenkin totutusti jalkoja enemmän, ja tilanteissa aina yhtä viattomana.
Pelin lopputulosta voisi, joku asiakirjoittaja pitää peräti vääryytenä, mutta jalkapallo on arpapeliä, minkä Hyvinkäältä asti tullut nahkatakkinen charmikas herrasmies oli todistamassa. Marginaalit olivat meidän puolellamme. Uskon kuitenkin että pelikirja paranee, kunhan saadaan lisäukkoja paikalle, niin Managerilla on enemmän päänvaivaa. Peli kuitenkin osoitti sen, ettei ollakaan niin hyviä että voidaan antaa äijän verran tasoitusta.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Sympaattinen ja fyysinen Raketti
Suomen Cupin neljäs kierros, ja vastassa Oulunkylän ylpeys Gnistan. Kakkosessa pelaava nippu ilmestyi stadikalle 90 minuuttia ennen peliä. Tämä nostatti hurjasti meidän fiiliksiä, koska olimme varmoja että ylipitkä lämmittely hyydyttäisi heidät. Tommi teki kuitenkin jo ennen ottelua pahimman virheensä aikoihin, ottamalla ensimmäisen kerran lämmöt pariin vuoteen. Tuomela ilmestyi koppiin naama rumasti ruvella, ja ilta synkkeni hänen kannalta entisestään huomattuaan aloittavansa penkillä. Eikä hänen pelikään sujunut sen paremmin. Lyhyesti; Tuomela harjoittelemaan, muuta kuin DJ Bobon tanssiliikkeitä. Vastakohtana näille kahdelle virhearvioinneille oli Olmo, joka ei ottanut ainuttakaan koppia ennen peliä. ”Jätetään peliin vähän sitä pallonälkää”. Manageri lähti otteluun toiveikkaana ja tutulla 4-4-2 muodostelmalla.
Ottelu lähti vaihteen vuoksi osaltamme hyvin käyntiin Token laitettua pystypallon Simonille, joka tälläsi läpiajosta pallon maaliin vastaan tullen maalivahdin Stube Kettusen harmiksi. Lähes samanlainen tilanne siunaantui jälleen Simonille, mutta tällä kerralla pää ei kestänyt. Maali tyhjänä. Kuula hankeen, ja asiaan kuuluvat kiroillut päälle. Jupella vielä oiva vapaapotku 20 metristä tolppaan. Siinä Raketin parhaimmat tilanteet ensimmäisellä puoliajalla, jotka eivät johtaneet maaliin. Gnistanilla oli pelikirjamme mukaisesti koko ajan pallonhallinta itsellään, ja harmittavasti onnistuivat kahdesti maalinteossa ennen puoliaikaa. Tasoitus kulmasta, ja johtomaali 2-1 fabregasmaisen virheen takia. Pieni kehu vastustajien vaarallisista kulmista.
Puoliajalla Antti lietsoi komeissa kalsareissaan ahnaasti voitontahtoa. Mainitsi muun muassa vastustajien puolustajien olevan hitaita. Rohkea väite ottaen huomioon, että kaveri saattaisi alittaa 20 sekuntia satasella vahvassa myötätuulessa. Toisella puoliajalla saimme tasoituksen 2-2. Aksun komeasta, tai ehkä jopa vahingossa? lähteneestä takakenonostosta 16-rajalta. Hetki tämän jälkeen Simon irtaantui läpi, mutta huolimaton nosto ja pallo puoli metriä ohi maalista. Emme hyödyntäneet omat paikkamme, ja näin keltapaidat iskivät kolmannen maalin. Noin 20 minuuttia ennen loppua monella Raketin kaverilla leikkasi kone pahasti kiinni. Ja loppu oli lähinnä pallon perässä juoksemista. Gnistanille vielä vikan kympin aikana kaksi maalia, ja näin ollen loppulukemat 2-5 (1-2).
Myönnettävä, että parempi voitti, mutta vähän jossiteltavaa jäi, jos avopaikoista olisi maalattu. Raketilla riitti kuitenkin virtaa ja tsemppiä aina sen 70-minuuttisen ajan, mutta tämän jälkeen kuntopuoli astui esiin. Gnisun lämmöt eivät valitettavasti tällä kertaa hyydyttäneet heitä, vaan Tommin molempia pohkeita. Sarjaan lähdetään kuitenkin ahnaasti, jäihän ottelusta kuitenkin kaikin puolin hyvä maku. Ehkä Gnistan kaatuisi ensi vuonna. Kolmas kerta toden sanoo?
maanantai 21. helmikuuta 2011
Utilitarismi > Ikaros
Joukkuehenki on erittäin tärkeä piirre yhteenkuuluvuuden kannalta. Sitä voidaan kehittää monella eri tapaa, päivittäisissä harjoituksissa, peleissä ja myös kentän ulkopuolisissa tapahtumissa. Kuusankoskelle lähti todella tasapainoinen ja yritteliäs ryhmä. Kaikille oli selvä joukkueen yhteinen päämäärä, eikä sooloilijoita ollut mukana. Johtajuus lähti managerista itsestään, joka pakon sanelemana joutui veriselle taistelukentälle osoittaen suurta taisteluhenkeä ja ritarillisuutta. Se tarttui koko muuhun ryhmään, ja tummat pilvet jäivät edeltäneisiin harjoituksiin ja Cinderellalle.
Ryhmässä ei ollut mukana sitä suurinta feenikslintua, joka tartuttaisi tuhon ja pelon ilmapiiriä. Ensimmäisen kierroksen Sibbo-pelissä kaikkein kirkkaimmin loistanut tähti, Darra, oli egoistina lähtenyt tavoittelemaan henkilökohtaista glooriaa kaukaisesta ja myyttisestä Tukholmasta. Ikaros-Tuomela on malliesimerkki siitä, kun menestys nousee kupoliin, ja yksilö luulee olevansa laumaa merkittävämpi. Mies oli ottanut siivet alleen ja liidellyt liian korkealla. Keväinen vahva auringonpaiste on mitä ilmeisimmin sulattanut hänen pienet ja ohuet siipensä, ja feeniksjärkäle sukeltanut syvälle Suomenlahden saastuneisiin vesiin. Kuusankoskella homma toimi loistavasti Sirviön knock-outin, Token neppien, Olmon loistavan pilkkutorjunnan ja Simonin maalien ansiosta.
Paulinho, joka oli ottanut normaalisti Rajamäen Pokerihain vasemman laidan, on täydellinen Tuomelan vastakohta. Omat henkilökohtaiset onnistumiset asetettiin tyystin sivuun, ja Paulinho mm. paikkasi Managerin lukuisia hölmöilyjä tuulennopeilla jaloillaan ja kissamaisilla vieteillään, ja ehti siinä sivussa olla ahnaasti mukana ylhäällä rakentamassa peliä. Edeltäneellä viikolla mies oli osoittanut vieläkin suurempaa uhraavaisuutta asettamalla yhteisen mielihyvän, itseään tärkeämmäksi.
Paluumatkalla jäätyneessä sinisessä paholaisessa puitiin pitkään ja hartaasti Tuomelan tulevaisuutta. Mielipiteet ja fiilikset olivat arvatenkin ristiriitaiset, mutta Manageri on ilmeisesti ainakin vieraskirjan raportin mukaan nyttemmin kantansa valinnut; koirankoppi. Minun neuvoni on, että tulet Tuomela rohkeasti seuraavaan tapahtumaan mukaan nöyrästi, eikä ulvoen ja rintaasi takoen.
Ps. PePo – RiRa 3-4 (3-2)
Ryhmässä ei ollut mukana sitä suurinta feenikslintua, joka tartuttaisi tuhon ja pelon ilmapiiriä. Ensimmäisen kierroksen Sibbo-pelissä kaikkein kirkkaimmin loistanut tähti, Darra, oli egoistina lähtenyt tavoittelemaan henkilökohtaista glooriaa kaukaisesta ja myyttisestä Tukholmasta. Ikaros-Tuomela on malliesimerkki siitä, kun menestys nousee kupoliin, ja yksilö luulee olevansa laumaa merkittävämpi. Mies oli ottanut siivet alleen ja liidellyt liian korkealla. Keväinen vahva auringonpaiste on mitä ilmeisimmin sulattanut hänen pienet ja ohuet siipensä, ja feeniksjärkäle sukeltanut syvälle Suomenlahden saastuneisiin vesiin. Kuusankoskella homma toimi loistavasti Sirviön knock-outin, Token neppien, Olmon loistavan pilkkutorjunnan ja Simonin maalien ansiosta.
Paulinho, joka oli ottanut normaalisti Rajamäen Pokerihain vasemman laidan, on täydellinen Tuomelan vastakohta. Omat henkilökohtaiset onnistumiset asetettiin tyystin sivuun, ja Paulinho mm. paikkasi Managerin lukuisia hölmöilyjä tuulennopeilla jaloillaan ja kissamaisilla vieteillään, ja ehti siinä sivussa olla ahnaasti mukana ylhäällä rakentamassa peliä. Edeltäneellä viikolla mies oli osoittanut vieläkin suurempaa uhraavaisuutta asettamalla yhteisen mielihyvän, itseään tärkeämmäksi.
Paluumatkalla jäätyneessä sinisessä paholaisessa puitiin pitkään ja hartaasti Tuomelan tulevaisuutta. Mielipiteet ja fiilikset olivat arvatenkin ristiriitaiset, mutta Manageri on ilmeisesti ainakin vieraskirjan raportin mukaan nyttemmin kantansa valinnut; koirankoppi. Minun neuvoni on, että tulet Tuomela rohkeasti seuraavaan tapahtumaan mukaan nöyrästi, eikä ulvoen ja rintaasi takoen.
Ps. PePo – RiRa 3-4 (3-2)
tiistai 8. helmikuuta 2011
Vehmasen preesens liikaa Biisoneille
Cupin toisella kierroksella kohdattiin kokenut ja leppoisa Biisonilauma Karjalohjalta. Pelinäyttämönä toimi Nummelan kirkonkylän kylmä kupla. Alkuasetelmat olivat hivenen epäselvät, kun oli tiedossa että voittajana joutuisimme aina pelottavaan ja mystiseen Lappeenrantaan. Ennen ottelua vähän puhistiin kohtalostamme. Perheelliset olivat sitä mieltä, että cup-juna voitaisiin pysäyttää Nummelaan, mutta nuorukaiset; etunenässä manageri, Tapani, Olmo ja Kettunen olivat tiukasti sitä mieltä että idässä nähtäisiin jonkinlainen iso ihme. Niinpä tuloksena oli, että heinää syöviä Biisoneita lähdettäisiin kellistämään.
Ottelu itsessään oli kahden väsyneen joukkueen tasaväkinen ponneton taistelu. Ajankohtana kylmä ja märkä helmikuu, eikä kummallakaan joukkueista ilmeisesti kovin montaa yhteistä tapahtumaa takanaan. Peli oli mukavaa surffailua, mutta ne viimeiset ratkaisevat syötöt jäivät uupumaan. Simon pelattiin muutamaan otteeseen maalipaikkaan, mutta ainakaan vielä pallo ei totellut lainkaan. Meno oli kuin Bambilla liukkaalla jäällä. Hieman tukevampi ja isojalkaisempi taistelupari- Sirviö, sen sijaan rymisteli tilanteisiin kovaa, ja pääsikin muutaman kerran tekopaikkaan, mutta poliisi jäi tällä haavaa maaleitta. Lehto oli päättänyt tehdä kaikkensa välttääkseen idän-matkan. Hän löntysteli haluttomasti omalla vasemmalla laidallaan, ja keskittyi kiukutteluun ja neppailuun. Ottelun ratkaisu nähtiin Jupen itsensä kannalta nöyryyttävällä tavalla. Hän roiskaisi pallon kohti Sirviötä, jonka lapikkaasta pallo karkasi andycarrollmaisesti Simonille. Sijoitus etukulmaan puolittaisesta läpiajosta, ja voittolukemat 1-0. Jupella tämän jälkeen kärsivä ilme.
Alakerrassa uusi vahvistus Vehmanen, esitti tonyadamsmaista päättäväisyyttä, ja toimi puolustuksen johtohahmona. Kokonaisuudessa puolustuslinja Tuukka- Kaja- Eero- Paulinho toimi yllättävän hyvin, vaikkakin Paulinholla ja Tuukalla oli ollut edellisenä iltana hivenen ongelmia nesteytyksen kanssa. Maaliin palasi pitkän ja tuskallisen loukkaantumiskierteen kokenut Olmo. Häneltä nähtiinkin uran pisimmät maalipotkut. Pallo lensi aina miltein puoleen kenttään. Hatunnosto hänelle. Kentän laidalla manageri Käki, huusi tuttuun tapansa naista taivaalta, ja onnistui lopulta hankkimaan keltaisen muistolapun. Taiston tauottua tunnelmat olivat kaksijakoiset, jotkut olivat silmät kirkkaina haaveilemassa idän herkkuantimista, kuin toiset kiroilivat voittoa.
Lopuksi vielä kunniamaininta kendokaksikko Tommi Santalalle ja Olli Jokiselle. Toivottavasti iski raju flunssa.
# 37
Ottelu itsessään oli kahden väsyneen joukkueen tasaväkinen ponneton taistelu. Ajankohtana kylmä ja märkä helmikuu, eikä kummallakaan joukkueista ilmeisesti kovin montaa yhteistä tapahtumaa takanaan. Peli oli mukavaa surffailua, mutta ne viimeiset ratkaisevat syötöt jäivät uupumaan. Simon pelattiin muutamaan otteeseen maalipaikkaan, mutta ainakaan vielä pallo ei totellut lainkaan. Meno oli kuin Bambilla liukkaalla jäällä. Hieman tukevampi ja isojalkaisempi taistelupari- Sirviö, sen sijaan rymisteli tilanteisiin kovaa, ja pääsikin muutaman kerran tekopaikkaan, mutta poliisi jäi tällä haavaa maaleitta. Lehto oli päättänyt tehdä kaikkensa välttääkseen idän-matkan. Hän löntysteli haluttomasti omalla vasemmalla laidallaan, ja keskittyi kiukutteluun ja neppailuun. Ottelun ratkaisu nähtiin Jupen itsensä kannalta nöyryyttävällä tavalla. Hän roiskaisi pallon kohti Sirviötä, jonka lapikkaasta pallo karkasi andycarrollmaisesti Simonille. Sijoitus etukulmaan puolittaisesta läpiajosta, ja voittolukemat 1-0. Jupella tämän jälkeen kärsivä ilme.
Alakerrassa uusi vahvistus Vehmanen, esitti tonyadamsmaista päättäväisyyttä, ja toimi puolustuksen johtohahmona. Kokonaisuudessa puolustuslinja Tuukka- Kaja- Eero- Paulinho toimi yllättävän hyvin, vaikkakin Paulinholla ja Tuukalla oli ollut edellisenä iltana hivenen ongelmia nesteytyksen kanssa. Maaliin palasi pitkän ja tuskallisen loukkaantumiskierteen kokenut Olmo. Häneltä nähtiinkin uran pisimmät maalipotkut. Pallo lensi aina miltein puoleen kenttään. Hatunnosto hänelle. Kentän laidalla manageri Käki, huusi tuttuun tapansa naista taivaalta, ja onnistui lopulta hankkimaan keltaisen muistolapun. Taiston tauottua tunnelmat olivat kaksijakoiset, jotkut olivat silmät kirkkaina haaveilemassa idän herkkuantimista, kuin toiset kiroilivat voittoa.
Lopuksi vielä kunniamaininta kendokaksikko Tommi Santalalle ja Olli Jokiselle. Toivottavasti iski raju flunssa.
# 37
torstai 13. tammikuuta 2011
Tuomelan cup-juna
Vuosi 2011 polkaistiin alasarjalaisten toimesta verkkaisesti käyntiin Myyrmäessä Palloliiton johdon ollessa Kalastajantorpalla saunomassa. Mennään suoraan asiaan. Hyvin harjoitellut Riipilä lähti takki auki pallonhallintapeliin, jonka seurauksena Sibbo iski kahden minuutin pelin jälkeen avausmaalin. Vaihdoimme tämän jälkeen itsellemme tuttuun nelinkonttimuodostelmaan, jonka jälkeen peli hivenen vapautui. Ensimmäisen maalin syötti itselleen huippuiskussa oleva talousnero J. Lehto. Ensin hätäinen purku vastustajan jalkaan ja paluupallosta oiva roikku 30 metristä maalivahdin ylitse. Toisen maalin tämä punaisissa predatoreissa liikkuva maaginen maestro Lehto järjesti Simonille, joka hassutti topparin ja siirsi pallon maaliin.
Tämän jälkeen pitkän talven hyvin harjoitellut Olli astui kirkkaisiin parrasvaloihin. Myyrmäen hallin valaistus käännettiin täysille. Miehen sloggeista selvästi pursui testosteronia. Tiedä minkälaista tulosta tehnyt tauon aikana Molly Malonesissa. Low risk, high reward. Kolme vastustajaa täysin nippuun, jonka jälkeen pieni siirto Tokelle, jolta viime kaudelta tutuksi tullut tavaramerkkinen syndipotku vasempaan alanurkkaan. Tilanne 3-2. Lyhyt pissitauko.
Toisella jaksolla roikuttiin totutusti omalla puoliskolla ja odotimme vastustajan virheitä. Vastahyökkäyksestä Toke vapautti elämänsä juoksun tehneen Darran läpiajoon. Man of the Match nosti pelivälineen vastaan hyökänneen byyrarin yli. Runnottu ruma manageri säpi-Käki, karjaisi kovaan että Olli tulisi tuulettelemaan vaihtopenkille. Klabit oikeutetusti kohti kattoa ja muutama huohotus; "Illan tosipelit vasta edessä", tuumi Olli. Tommi, jonka pohkeet olivat vieläkin yhtä huonossa jamassa kuin viime kaudella, puski vielä Simonin ottelun lopussa läpi. Epämääräinen tökkäsy maaliapäin ja loppulukemat 5-2.
Lopuksi vielä erikoismainninat vastustajan koutsista, joka jaksoi pauhata koko ottelun läpi. Lopussa vaihtoi vielä itsensä kentälle ja pääsi tallomaan suoli-Olmon päälle. Ottelun kovimman niitin koki kuitenkin Riipilän komistus Tony Adams, joka sai sipoolaisen monon suoraan pärstäänsä. Tämä sibbosankari oli selvästi matkinut Citizensin de Jongia. Toivottavasti raportti Dextrasta on suotuisa. Voin kuitenkin paljastaa että Tuomo Karilalla on hellät kourat. Cup-spektaakkeli jatkuu Biisoneita vastaan.
Ps. Tämä on kirjoitettu vahvassa siiderihöyryssä.
Ps 2. Ne jolla pallo poltti vois mennä ulos pomputtelee, itse toki kohta menossa.
# 37
Tämän jälkeen pitkän talven hyvin harjoitellut Olli astui kirkkaisiin parrasvaloihin. Myyrmäen hallin valaistus käännettiin täysille. Miehen sloggeista selvästi pursui testosteronia. Tiedä minkälaista tulosta tehnyt tauon aikana Molly Malonesissa. Low risk, high reward. Kolme vastustajaa täysin nippuun, jonka jälkeen pieni siirto Tokelle, jolta viime kaudelta tutuksi tullut tavaramerkkinen syndipotku vasempaan alanurkkaan. Tilanne 3-2. Lyhyt pissitauko.
Toisella jaksolla roikuttiin totutusti omalla puoliskolla ja odotimme vastustajan virheitä. Vastahyökkäyksestä Toke vapautti elämänsä juoksun tehneen Darran läpiajoon. Man of the Match nosti pelivälineen vastaan hyökänneen byyrarin yli. Runnottu ruma manageri säpi-Käki, karjaisi kovaan että Olli tulisi tuulettelemaan vaihtopenkille. Klabit oikeutetusti kohti kattoa ja muutama huohotus; "Illan tosipelit vasta edessä", tuumi Olli. Tommi, jonka pohkeet olivat vieläkin yhtä huonossa jamassa kuin viime kaudella, puski vielä Simonin ottelun lopussa läpi. Epämääräinen tökkäsy maaliapäin ja loppulukemat 5-2.
Lopuksi vielä erikoismainninat vastustajan koutsista, joka jaksoi pauhata koko ottelun läpi. Lopussa vaihtoi vielä itsensä kentälle ja pääsi tallomaan suoli-Olmon päälle. Ottelun kovimman niitin koki kuitenkin Riipilän komistus Tony Adams, joka sai sipoolaisen monon suoraan pärstäänsä. Tämä sibbosankari oli selvästi matkinut Citizensin de Jongia. Toivottavasti raportti Dextrasta on suotuisa. Voin kuitenkin paljastaa että Tuomo Karilalla on hellät kourat. Cup-spektaakkeli jatkuu Biisoneita vastaan.
Ps. Tämä on kirjoitettu vahvassa siiderihöyryssä.
Ps 2. Ne jolla pallo poltti vois mennä ulos pomputtelee, itse toki kohta menossa.
# 37
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)